Konserttiarvostelut

Händel-kuoron vaikuttava juhlakonsertti veti Tuomiokirkon täyteen – Solistitähdet tuikkivat Emma Kirkbyn johdolla, kuoro soi hartaana

Konserttiarvio: Kuorokapellimestari Debra Gomez-Tapio oli valmentanut 50-vuotiaan Händel-kuoron hyvään kuntoon. Lopussa seisoi kaunis Aamen.

Brittiläinen laulajalegenda Emma Kirkby lunasti kaikki odotukset Händel-kuoron 50-vuotisjuhlakonsertin Messias-esityksen heleä-äänisenä ja vähäeleisen tyylikkäänä sopraanosolistina.

Vaikka ikää on jo 70 vuotta, Kirkby on kyennyt hämmästyttävästi säilyttämään äänensä tyttömäisen, viattoman ja puhtaan soinnin. Vain joissakin korkeimmissa äänissä kuuli hetkellistä painetta, mutta kokonaisuutta se ei häirinnyt. Olihan se etuoikeus saada kuulla Kirkbyn jumalaisen äänen edes kerran syleilevän Tampereen tuomiokirkon holvistoa.

Kaiken lisäksi Kirkby oli solisteista se, jonka vakaa rauhallisuus tuntui parhaiten säteilevän myös kuoron ja Helsingin Barokkiorkesterin suorituksiin. Händelin Messiaksenensimmäisen osan Rejoice Greatly -aariassa ihanasti kuvioineen Kirkbyn ja orkesterin jousiston saumattomuus oli puhuttelevaa kuunneltavaa.

Kolmannen osan alun Lunastajani elää -aariassa Kirkbystä tuli hetkeksi osa orkesteria.

Oratorion dramaattisemmissa aarioissa loisti puolestaan italialainen altto Sonia Prina. Huippuna oli toisen osan aaria He was despised, jossa hyljeksintää ja torjuntaa ilmaiseva sanoma välittyi karmivan todellisesti.

Kuoro kokosi voimansa

Kahden maailmantähden rinnalla laulaneet miessolistit olivat kovassa paikassa. Tenori Juho Punkeri ilahdutti tyylinmukaisella fraseerauksellaan ja äänensä puhtaudella. Bassoaariat laulanut Lauri Solin paransi koko ajan ja oli jo varsin vakuuttava lopun trumpettiaariassa.

Ja sitten päivänsankari: Debra Gomez oli valmentanut Händel-kuoron hyvään kuntoon, joka kantoi hienosti läpi pitkän illan. Vaikka soinnissa olisi välillä saanut olla enemmän iskevyyttä ja silkkaa voimaa, intensiteettiä löytyi oikeilla hetkillä, kuten toisen osan Jumalan enkeleissä ja kuuluisassa Hallelujassa, jossa orkesterin trumpetit ja patarummut yhtyivät juhlavasti menoon. Kauniina ja tunnelmaa nostattavana päätöksenä kuoro kokosi kaikki voimansa ja taitonsa lopun hartaaseen Aameneen.

Konsertti keräsi syystäkin Tuomiokirkon lähes viimeistä sijaa myöten täyteen kuulijoita.

Aamulehti 1.12.2019 Harri Hautala

Händel-kuoro löysi monta näkökulmaa Purcellin musiikkiin

Aamulehti antoi neljä tähteä Händel-kuoron Purcell-konsertille 21.11. 2015.

”Händel-kuoro on Gomez-Tapion johtajakaudella löytänyt uuden linjan kuoron aikaisemmin isoihin kuoro-orkesteri -teoksiin keskittyneen suunnan jälkeen. Kuoro on kehittynyt kamarikuoromaisempaan suuntaan, mikä antaa sille notkeutta ja entistä enemmän valmiutta yhteistyöhön esimerkiksi erilaisten soitinyhtyeiden kanssa.”

Purcellin valinta kuoron syksyn pääkonsertin teemaksi sai lehdeltä kiitosta. ”Englantilainen barokkimusiikki ja Tampereen tuomiokirkko kohtasivat dramaattisesti, kun tenorirummun seremoniallisen juhlavat iskut käynnistivät Henry Purcellin kuningatar Maryn hautajaisiin säveltämän teoksen.”

”Maryn hautajaismusiikki oli konsertin huipentanut pääteos, jossa erinomaisesti laulanut solistikvartetti sekä kuoro nousivat parhaalle tasolleen.” Kriitikko kiitteli tämän jälkeen kuoronjohtajan laatimaa vaihtelevaa ohjelmistoa, jossa Tampereen Filharmonian vaskikvartetti sekä urkutaiteilija Ilpo Laspas paitsi toimivat säestäjinä, myös instrumenttiensa solisteina.

Aamulehti 23.11.2015, Harri Hautala

 

Händel-kuoro juhli ylistäen

Händel-kuoron perustamisesta tuli vuonna 2014 kuluneeksi 45 vuotta. Kuoro juhlisti syntymäpäiväänsä Tampereen tuomiokirkossa 16.11.2014 esittämällä Georg Friedrich Händelin (1685–1759) ja ruotsalaisen Johan Helmich Romanin (1694–1758) Te Deumit. Säveltäjien juhlavat teokset pohjautuvat vanhaan kristilliseen kiitoshymniin, jonka sanat ylistävät Jumalaa. Konserttiarvostelussan Aamulehden Harri Hautala totesi, että Händelin Te Deum ”sisältää hienovireistä tunnelmien muuntelua, jonka parissa Debra Gomez-Tapion johtama Händel-kuoro ylsi moniin herkkiin ja kauniisiin hetkiin”.

Händelin teoksen esityksestä Hautala jatkaa edelleen: ”When Thou hadst overcome -jaksossa naisäänet soivat elävästi yhteen, ja Day by day we magnify Thee -osassa koko kuoro nousi artikuloimaan tekstiä poikkeuksellisen tetävästi ja kiihkeästi”.

Aamulehti 18.11.2014, Harri Hautala

Pyhän Cecilian tyynet sävelet

Händel-kuoro konsertoi Tampereen tuomiokirkossa 18.11.2012, jolloin se esitti Benjamin Brittenin (1913–1976) a cappella -teoksen Hymn to St. Cecilia ja Alessandro Scarlattin (1660–1725) Messa di Santa Cecilian Helsingin Barokkiorkesterin säestämänä. Aamulehden Harri Hautala piti konserttiarvostelussaan teosvalintoja mielenkiintoisina ja osuvina. ”Musiikin suojeluspyhimyksen Pyhän Cecilian innoittama musiikki kokosi synkästä tihkusateesta Tuomiokirkon valoon runsaasti yleisöä.”

Hautalan mukaan Alessandro Scarlattin messu on ”sikäli erikoinen teos, että se tuo messua enemmän mieleen barokin ajan konsertot ja jopa oopperat”. ”Viiteen pääosaan jakautuva teos varioi hienovireisesti pienen orkesterin, seka kuoron ja laulusolistien suhdetta”, jatkaa Hautala. Hänen mielestään Händel-kuoro tavoitti Debra Gomez-Tapion johdolla kauniisti messun rauhallisen ja tyynen hengen. Kuoro soi Hautalan mielestä varsin tasapainoisesti: ”Glorian fuugamainen päätösosa Cum sancto spiritu oli erityisen eloisaa ja juhlavaa kuultavaa.”

Kuoron kanssa esiintynyttä Helsingin Barokkiorkesteria, yhtä Euroopan parhaista vanhan musiikin yhtyeistä, Hautala pitää onnistuneen esityksen tukipilarina. ”Soinnin puhtaus ja ilmaisun tyylinmukaisuus olivat huippuluokkaa.”

Aamulehti 20.11.2012, Harri Hautala

Gloriaa musiikin suojeluspyhimykselle

Händel-kuoro esitti Alessandro Scarlattin (1660–1725) Messa di Santa Cecilian urkusäestyksellisenä versiona Huittisten kirkossa. Satakunnan Kansan Kaija Huida kirjoittaa konsertista: ”Messu soi yhtenäisen linjakkaasti Debra Gomez-Tapion johtamana.” Urkurina oli Händel-kuoron varajohtaja, urkutaiteilija Riikka Viljakainen. ”Riikka Viljakaisen urkusatsi alkoi kuulostaa Credosta alkaen täyteläiseltä”, toteaa Kaija Huida.

Konsertin kohokohta koettiin Kaija Huidan mukaan Gloria-osassa, jossa Händel-kuoron ja sen viiden solistin laulussa alkoi olla kipeän viiltävää voimaa. Hallittu, pitkää linjaa tavoitteleva laulu alkoi löytää vuolaan soinnikkaan uomansa. Soolo- ja ensemble-osuuksien loistoa Huida kiittää mm. Credo-osan kohdassa Cujus regni. Konserttia täydensivät Alessandro Scarlattin pojan Domenico Scarlattin kolme sonaattia, jotka Riikka Viljakainen oli valinnut konserttiin sooloteoksiksi.

Satakunnan Kansa 16.10.2012, Kaija Huida

Sielunmessu Talvisodassa kaatuneille puhutteli

”Requiem on sielunmessu, messu kuolleille. Muut asiat menettävät tärkeyttään, kun joutuu katsomaan kuolemaa silmästä silmään”, kirjoittaa Katariina Järvinen Pohjalaisessa. ”Sarmannon sielunmessussa kuoro kertoo toivosta ja menetyksestä. Kuoron laulaessa ensimmäistä osaa, Requiem Aeternam (ikuinen rauha), kiinnittyi huomion bassojen muhkean syvään äänenväriin. Koko teoksen ajan bassot pitivät huolta tukevasta ja luotettavasta sointupohjasta.”

”Kuorolla oli nyansointi hallussaan”, toteaa Katariina Järvinen ja kiittää tästä kuoron taiteellista johtajaa Debra Gomez-Tapiota, jonka tehtävä hänen mukaansa ei ollut helppo, koska suuri osa teoksen musiikista oli improvisoitua. ”Ylimenot jazz-kvartetista kuoroon toimivat kuitenkin mallikkaasti, kuten muukin vuoropuhelu.” Kuoronkaan tehtävä ei ollut helppo, kuten Järvinen toteaa: ”Kuoron sointupuhtaus hämmästyttää. Etenkin kun ottaa huomioon, kuinka laajoja soinnut jazz-musiikissa ovat. Erilaiset rytmiset kokonaisuudet taipuivat kuorolaisilta toimivasti.”

”Tuntui, että talvisodassa kaatuneiden sielunmessun sanoma lämpeni ja pehmeni loppua kohti. Nöyrä ikuisen rauhan pyyntö kaatuneille lopussa erottui omaksi kokonaisuudekseen ja pysähdytti.” Konserttiarvionsa lopuksi Katariina Järvinen toteaa teoksen saamista suosionosoituksista Vaasan kansainvälisillä kuorofestivaaleilla: ”Ansaitusti: standing ovations.”

Pohjalainen 15.5.2010, Katariina Järvinen

Talvisodan surun sininen hetki

”Alku oli herkkä: jazzkvartetin sointien rullatessa kuoro ottaa hiljaa paikkansa kirkon alttarilla ja yhtyy kevyesti svengaavaan sykkeeseen. Pian hyräilyjen keskeltä tiivistyy ensimmäiset sanat: Requiem aeternam, ikuinen rauha. Jos ulkona sataisi hentoa pakkaslunta, sen sointi olisi juuri näin rauhallinen, pehmeä ja seesteinen.” Aamulehden Harri Hautalan mukaan kuoron ja Sarmannon kvartetin yhteissointi oli alusta asti tasapainoinen ja kaunis. Kim Richin libretto toi teoksen ylle humaanin ilmapiirin. ”Tässä teoksessa ei todellakaan sodita, vaan lauletaan sodan muistojen hiilloksen äärellä”, kirjoittaa Hautala.

Hautalan mukaan kuoro venyy Gomez-Tapion ohjauksessa kiitettävästi Sarmannon jazzin tarpeisiin, selviytyy mukavasti sekä rytmisesti että harmonisesti myös vaativammista jaksoista. Parannettavaakin on: kuoro voisi artikuloida vielä selkeämmin, toteaa Harri Hautala.

Suomalaisten jazzlegendojen, Juhani Aaltosen, Reiska Laineen, Pekka ja Heikki Sarmannon yhtye tyytyy Hautalan mukaan säestämään maltillisesti. Improvisaatiotakin ovat lyhyitä ja maltillisia. ”Loppu on alun tapaan kaunis: Aaltosen sielukas saksofoni yhtyy upeasti kuoroon ikuisen rauhan pyynnössä.”

Aamulehti 2.11.2009, Harri Hautala

Williamsin messu kiinnostavaa kuultavaa

”Williamsin tuotantoa esitetään Suomessa vähän, joten g-mollimessu kaksoiskuorolle ja solistikvartetille ja Lord, Thou Hast Been Our Refuge -motetti olivat jo siksi kiinnostavaa kuultavaa”, kirjoitti Aamulehden Kirsti Holmberg. ”Solistien (Kaisa Koskinen, Elina Aho-Kuusama, Juha Yli-Knuutila, Antti Nissilä) työskentely oli huoliteltua ja puhdasta. Kuoro avasi Kyrie-osan täyteläisen harmonisesti, ja Gloriassa oli soinnillista muhkeutta.”

Aamulehti 5.5.2008, Kirsti Holmberg

Mozartin Requiem täytti jälleen Tuomiokirkon

”Pyhäinpäivän kuorokonsertti Tuomiokirkossa on muodostunut merkittäväksi osaksi tamperelaista elämäntapaa”, kirjoittaa Aamulehden Pekka Vaajalahti. ”Händel-kuoro aloitti perinteen vuonna 1970 ja silloinkin esitettiin Mozartin Requiem.” Vaajalahti kertoo, että kuoron nykyinen johtaja amerikkalainen Debra Gomez-Tapio on opiskellut muun muassa Baselin Schola Cantorumissa ja hänellä on muutenkin runsaasti kokemusta vanhan musiikin esittämisestä sekä kuorojen kouluttamisesta. ”Näyttää sangen onnekkaalta, että tällaisen taustan omaava henkilö on saatu Tampereelle”, toteaa Vaajalahti.

”Händel-kuorossa väki on tietysti vaihtunut vuosien varrella ja miesäänien osuus näytti ja kuuluikin vahvistuneen. Laulu oli suureksi osaksi nautittavaa ja erityisen hyvin onnistuivat linjakkaat osat, kuten alkukuoro ja Lacrimosa.” Pekka Vaajalahti toteaa kuoron vaikuttavan varsin kehityskelpoiselta ja nykytilassaankin pystyvältä.

”Mozartin Requiem ei ole solistinen teos samalla tavalla kuin säveltäjän monet aiemmat kirkkomusiikkiteokset. Aarioita ei ole, vaan solistit esiintyvät pääosin ryhmänä. Tehtävä on silti tietenkin erittäin vaikea”, toteaa Vaajalahti ja kiittää teoksen solisteja, sopraano Sanna Heikkistä, altto Mari Saresta, tenori Juha Yli-Knuuttilaa  ja basso Timo Riihosta. ”Nuoret solistit Tuomiokirkossa ansaitsevat ihailua kyvykkäästä esityksestään. Jokaiselle voi ennustaa hyvin kehittyvää uraa.”

Aamulehti 5.11.2007, Pekka Vaajalahti