Italialaisen säveltäjäkuuluisuuden harvinainen helmi soi ensi kertaa Suomessa

Antonio Salieri: Requiem c-molli

Lohdun musiikkia pyhäinpäivään

Pyhäinpäivänä musiikki saa koskettaa. Muistelemme edesmenneitä läheisiämme hakeutumalla tuttuun kirkkoon, jossa surumieliset, kauniit sielunmessut soivat lohduttavasti.

Händel-kuoro esittää lauantaina 5.11. requiemmusiikin harvinaisen helmen: klassismin kauden suursäveltäjän, italialaisen Antonio Salierin omia hautajaisiaan varten säveltämän sielunmessun. Kyseessä on tiettävästi tämän harvinaisen suurteoksen ensiesitys Suomessa.  Requiemin lisäksi konsertissa kuullaan kaksi motettia, jotka Salieri sävelsi esitettäväksi yhdessä Requiemin kanssa.

Aikanaan juhlittu, myöhemmin kaltoin kohdeltu

Antonio Salieri oli aikansa arvostetuimpia säveltäjiä, todellinen 1700-luvun superstar. Hän saavutti kaiken, mitä alalla voi kuvitella. Hänestä tuli jo 23-vuotiaana Wienin keisarillinen hovisäveltäjä ja italialaisen oopperan kapellimestari. 38-vuotiaana seurasi nimitys keisarillisen hovin pääkapellimestariksi – tässä virassa hän pysyi lähes kolmekymmentä vuotta. Hän teki juhlittuja vierailuja Italiaan ja Ranskaan. Mainetta ja rahaa riitti.

74 elinvuotensa aikana Salieri ehti säveltää satoja teoksia, eikä hänen luovuutensa heikentynyt edes vanhoilla päivillään. Salieri sävelsi oopperoita ja hengellistä musiikkia. Sävellystensä lisäksi hän keräsi suurta arvostusta opettajana: hän opetti mm. tulevaisuuden tähtiä kuten Ludwig van Beethovenia, Franz Schubertia ja Franz Lisztiä, jotka pitivät häntä esikuvanaan. Requiem c-molli vaikutti Salierin muiden pyhien teosten tavoin erityisesti Schubertin sävellyksiin.

Mies, jonka maineen jälkipolvet mustasivat

Miksi Salierin Requiem c-molli siis jäi Mozartin ja Verdin paremmin tunnettujen Requiem-teosten varjoon, pariksi sadaksi vuodeksi lähes unholaan, vaikka niin vaikuttava ja dramaattinen kuoroteos ansaitsisi paikkansa usein esitettävien teosten joukossa?

Mielikuva Salierin keskinkertaisuudesta ja palavasta kateudesta Mozartia kohtaan ovat sepitettä. Taustalla oli ilkeitä huhuja aikansa suosikkia kohtaan, ja nuo herkulliset mutta keksityt tarinat sytyttivät luovuuden kipinän mm. Puskinissa (näytelmä Mozart ja Salieri) ja Rimski-Korsakovissa (samanniminen ooppera). Vielä 1980-luvulla Miloš Formanin elokuva Amadeus toistivat tarinaa mustasukkaisesta, kateellisesta roistosta. Lahjakkaan ja Mozartinkin arvostaman säveltäjän mainetta mustattiin yhä.

Salieri oli Mozartin ja hänen perheensä hyväntekijä ja tukija

Mikään luotettava lähde ei osoita, että säveltäjien välit olisivat olleet huonot. Päinvastoin. Salieri tuki Mozartin työtä ja menestystä. Hän mm. päätti virkansa mahdollistamana elvyttää Figaron sen sijaan, että esittelisi oman oopperansa.  Kun hän osallistui Leopold II:n kruunajaisiin vuonna 1790, hänellä oli matkatavaroissaan peräti kolme Mozartin messua. Salieri ja Mozart jopa sävelsivät yhdessä kantaatin (Per la ricuperata salute di Ofelia).

Viimeisessä säilyneessä kirjeessään 14. lokakuuta 1791 Mozart kertoi vaimolleen, miten Salieri oli innostunut Taikahuilu-oopperasta: ”Hän kuunteli ja katseli kovasti keskittyen, ja alkusoitosta viimeiseen kuoroon ei ollut osaa, jolle hän ei olisi huutanut ”Bravo!” tai ”Bello!”

Aikalaisdokumenttien mukaan Salieri oli hyväntuulinen, lahjakas ja antelias mies sekä Mozartin suojelija. Kun Mozartin perhe joutui säveltäjän kuoleman jälkeen taloudelliseen ahdinkoon, Salieri otti Mozartin nuorimman pojan koulutettavakseen.

Onneksi Salieri on viime vuosikymmeninä herättänyt uudelleen kiinnostusta. Hän on sen ansainnut!

Tervetuloa konserttiin vaikuttumaan Salierin musiikista!